Turvallisuuspolitiikka / Yleinen

Nato-jäsenyys ei ole ainoa reitti järkevään turvallisuuspolitiikkaan

Nato-jäsenyys ei ole ainoa reitti järkevään turvallisuuspolitiikkaan

Järkevälle ja tasapainoiselle ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskustelulle olisi tilausta. Sitä vaikeuttavat kaikista intomielisimmät keskustelijat, joista osalle erimielinen on välittömästi Nato-haukka ja toisille suomettunut tuulahdus 70-luvulta. Tuntuu, ettei ole niin väliä asialle, kunhan pääsee moralisoimaan.

Kokoomusnuorten puheenjohtaja Daniel Sazonov jatkoi keskustelua tässä hengessä Verkkouutisten blogissa (12.9) todeten “tulevien erkkituomiojien olevan jo täällä” sekä allekirjoittaneen ja Keskustanuorten Hilkka Kempin ostaneen “pelko- ja kumartelupolitiikan ajatusmallin”. Olen sinänsä vertauksesta Suomen pitkäaikaisimpaan ulkoministeriin otettu, mutta Sazonovin leimakirves heilahti kovin kevyesti.

Suomalaisista Nato-jäsenyyttä vastustaa kyselyissä yleensä 55-60 % vastanneista. Olen jokseenkin varma, että yli puolet suomalaisista ei ole kontallaan Venäjän suuntaan. Tulokset kertovat pikemminkin siitä, että suomalaiset uskovat maan turvallisuutta edistävän parhaiten sen, että olemme sotilaallisesti liittoutumattomia. Samaan uskon itsekin. Suomi on osa länttä eikä liittoutumattomuus sinänsä takaa sitä, etteikö konfliktiin voitaisi joutua, mutta vastaavasti on varmaa, että sotilasliiton jäsenenä Suomikin olisi automaattisesti osapuolena.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikan päätavoitteena on oltava turvallisuuden lisääminen. Meidän on pyrittävä edistämään rauhaa maailmalla ja välttämään konflikteja. Paikallaan onkin kysyä: lisäisikö Suomen Nato-jäsenyys riskiä joutua konfliktin osapuoleksi vai vähentäisikö se sitä? Kysymyksen Nato-jäsenyydestä onkin perustuttava tieteeseen ja tosiasioihin, aivan kuten muunkin ulko- ja turvallisuuspoliittisen analyysin. Turvallisuuskysymyksiä on käsiteltävä pragmaattisesti ja kyettävä tilanteen muuttuessa muuttamaan johtopäätöksiään.

Mitä tulee UPI:n selvitykseen, niin pidän sitä hyvänä kuvauksena Venäjän tilasta enkä ymmärrä kaikkea siihen kohdistunutta kritiikkiä. Turvallisuusympäristömme on muuttunut. Informaatiovaikuttaminen on voimistunut viime vuosina ja Venäjä on toimissaan rikkonut kansainvälistä oikeutta. Silti on järkevää tehdä kahdenvälistä yhteistyötä ja järjestää korkean tason kahdenvälisiä tapaamisia Venäjän kanssa, EU:n yhteistä ulkopolitiikkaa unohtamatta. On tärkeää rakentaa dialogia pitkällä tähtäimellä ja sen takia olen esittänyt Erasmus-ohjelman avaamista venäläisille opiskelijoille. Rinta rinnan kasvanut nuoriso toimisi rauhan ja dialogin turvaajana.

UPI:n selvitys antaa hyvän pohjan keskustelun jatkamiselle. Toivottavasti sitä jatketaankin järkipohjalta asia-argumentein. Halpa populismi ja leimakirveen heiluttelu ovat helppojen irtopisteiden tie, mutta eivät edistä Suomen turvallisuutta. Sazonov voisikin katsoa peiliin ja kysyä itseltään: “Olenko osa ongelmaa vai osa ratkaisua?”

Related