Kamppailu vallasta – Oikea agenda, tukiryhmä ja raha ratkaisevat
Kerran neljässä vuodessa vietetään kansanvallan juhlaa eduskuntavaalien merkeissä. Kansanvaltaisuus on tosin ollut niissä viime aikoina haastettuna, koska äänestysaktiivisuus on ollut tasaisessa laskussa 1960-luvulta asti. Pareissa viime vaaleissa noustiin aallonpohjasta hiukan, mutta silti on perusteltua olla huolissaan demokratian tilasta Suomessa ja juuri siksi uudet tutkimukset vaaleista ovat niin tärkeitä.
Tähän hämmästyttävän vähän tutkittuun aiheeseen on tarttunut kiinnostavalla tavalla Eduskuntatutkimuksen keskuksen tutkijat Erkka Railo, Mari K. Niemi ja Sini Ruohonen sekä e2-ajatuspajan tutkiva dosentti Ville Pitkänen. Tutkijat ovat onnistuneet luomaan kiinnostavan ja perusteellisen 250-sivuisen kirjan eduskuntavaalikamppailuista sotien jälkeisestä Suomesta tähän päivään.
Sotien jälkeisessä Suomessa puolueorganisaatio näyttelivät erittäin vahvaa roolia vaalimenestyksessä. Nykyään on hiukan toisin: Suomen varsin ehdokaskeskeisessä järjestelmässä puolueorganisaatiot eivät näyttele nykyään läheskään yhtä suurta roolia ehdokkaiden menestyksessä. Tutkijat korostavatkin toimivien tukiryhmien merkitystä eduskuntavaalimenestyksen suhteen. Annika Saarikko kertoikin oppineensa heti yhden asian: “Yksi sellainen tärkeä oppi on, että ehdokas ei saa ikinä kulkea yksin missään. Se luo kuvan, että kukaan ei kannata tuota.” Tämä kehitys haastaa myös ehdokkaat – jokaisen menestymistä tavoittelevan ehdokkaan on kyettävä kokoamaan tukiryhmä ja motivoimaan porukka tekemään töitä yhteisen tavoitteen eteen.
Toinen mielenkiintoinen havainto on oikeanlaisen agendan löytämisen tai määrittämisen merkitys vaalien voittamisen kannalta. Tästä esiin nostetaan 2015 vaalien osalta kuukausi ennen vaaleja, vaikeassa taloudellisessa tilanteessa tullut Valtiovarainministeriön raportti Suomen taloustilanteessa. Siinä todettiin ykstuumaan se, että sopeutustarve on suurempi kuin puolueet olivat siihen asti esittäneet. Raportin julkaisu muutti välittömästi vaalien agendaa ja Kokoomuksen tartuttua siihen, sai uusi tilanne valtiovarainministeri Antti Rinteen tilanteen näyttämään erittäin kiusalliselta. Rinne joutui samaan aikaan kertomaan VM:n virkamiesten olevan kovia asiantuntijoita, mutta olevansa silti heidän kanssaan eri mieltä. On perusteltua sanoa, että VM:n virkamiehet vaikuttivat vaalien agendaan.
Edellisissä eduskuntavaaleissa parhaiten oikeaan agendaan iskemisessä onnistui mielestäni kuitenkin Keskusta. Yleinen tunnelma maassa oli se, että maassa istui toimintakyvytön hallitus, joka äänestää jopa omia esityksiään vastaan. Tilausta oli uudelle johdolle, joka pystyy ajamaan tarvittavat uudistukset läpi. Ihmisten oli vaikeaa uskoa, että hallituspuolueiden johto siihen pystyisi, joten Juha Sipilä ja Keskustan slogan “Suomi kuntoon!”, iskivät tähän mielipideilmastoon. Vaalit voitti tälläkin kertaa se puolue, joka onnistui vastaamaan vaalien isoon kysymykseen.
Kolmantena huomiona tutkijat ottavat esiin rahan merkityksen vaalityössä. Se on johdonmukaisesti ollut kasvamaan päin ja vaalirahakohun jälkeinen vaalirahan määrän pudotus näyttää vain notkahdukselta. Vuodesta 1999 vuoteen 2015 kansanedustajiksi valittujen kampanjabudjettien keskiarvo nousi 21 800 eurosta 38 400 euroon. Tutkijat väläyttävät vaalirahoitukselle kampanjakattoa, jota kannatan itsekin lämpimästi.
Railon, Niemen, Pitkäsen ja Ruohosen Kamppailu vallasta – eduskuntavaalit 1945-2015 on kirja, jonka jokaisen vaaleista ja kansanedustajuudesta kiinnostuneen kannattaa lukea ja poimia olennaiset asiat mukaan. Sosiaalisen median ja uuden teknologian merkitys vaalikampanjoinnissa on noussut, mutta tehokkaan kampanjoinnin teesit eivät silti ole suuresti muuttuneet – tärkeintä on ihmisten kohtaaminen, perinteinenkin mainostaminen sekä kampanjan yllättävyys, hauskuus ja visuaalisuus. Yhä tärkeämpää vaalimenestyksessä on se, että ehdokas onnistuu brändäämään itsensä. Kaiken kaikkiaan vaaleissa menestyminen vaatii ehdokkailta ja tukiryhmiltä yhä monipuolisempaa osaamista.
Artikkelikuva: Docendo
