Kaivostoiminta ja se millä ehdoilla sitä saa harjoittaa, on kuuma puheenaihe. Sitä se on etenkin täällä Pohjois-Suomessa, koska useampaa merkittävän mittaluokan kaivoshanketta suunnitellaan pohjoiseen ja malmia etsitään laajoilla alueilla. On selvää, että kestävää ja vastuullisesti toimivaa kaivostoimintaa tarvitaan Suomessa, mutta yhtä selvää on se, että kaivostoiminta ei sovi kaikkialle ja kaivoksiin liittyvää sääntelyä on kehitettävä yhä.
Kun kaivoshankkeista puhutaan, tuodaan yleensä esiin pääasiassa kaivosten tuottamia taloudellisia hyötyjä ja myönteisiä työllisyysvaikutuksia. Samalla, kun puhutaan niistä, on todella tärkeää arvioida kattavasti ja rehellisesti myös niitä haittoja, mitä kaivostoiminnasta aiheutuu lähestulkoon aina muille elinkeinoille ja ympäristölle. Kaivostoiminta on aina kilpailevaa maankäyttöä ja usein pohjoisessa kilpailu käydään matkailun ja perinteisten elinkeinojen, kuten poronhoidon kanssa.
Minulle on selvää, että saamelaisalueelle kaivostoiminta ei yksiselitteisesti sovi. Saamelaisalue pitäisi rajata kokonaan kaivostoiminnasta vapaaksi alueeksi. En myöskään pysty kannattamaan Hannukaisen kaivoshanketta Ylläksellä.
Saamelaisalueella kaivostoiminnan sekä saamelaiskulttuurin ja perinteisten elinkeinojen ristiriita on yhteensovittamaton. Ylläksellä matkailu ei kestä Hannukaisen kaivoshanketta ja hanke uhkaa vuosikymmenten aikana hienosti kehittyneen matkailun tulevaisuutta. Kaivostoiminta ei ole koskaan ympäristön kannalta riskitöntä ja selvää on, että sekä saamelaisalueella, että Ylläksellä kaivoksilla olisi myös kielteisiä vaikutuksia työllisyyteen.
On myös hyvä muistaa, että ulkomaanmatkailun tuoma tulo on vientituloa ja Lapissa puhutaan jo todella isoista rahoista, jopa puolen miljardin euron viennistä. Matkailun kehittämisessä on Lapissa valtava potentiaali, jota voidaan kaivosintoilulla vahingoittaa vakavasti. Siksikin tolkkua tarvitaan.
Kaikkia kaivoshankkeita ei ole syytä jarruttaa ja on totta, että elintapamme on riippuvainen kaivostoiminnan tuotoksista. Kaivostoimintaa tarvitaan myös, jotta yhteiskuntamme saadaan uudistettua ilmaston kannalta kestäväksi. Ei ole vastuullista todeta, että kaivostoiminta on tehtävä vain jossain muualla.
Silti on kyettävä asettamaan yhteiskuntana myös rajoja kaivostoiminnalle. Kaivoslain uudistus on askel eteenpäin, mutta ei päätepiste. Lainsäädäntö vaatii tarkastelua myös jatkossa.