Harrastamisen kustannukset ovat kasvaneet viime vuosina. Samaan aikaan tuoreissa Pisa-tuloksissa todetaan, että sekä alueelliset erot että perhetaustan vaikutus koulumenestykseen ovat lisääntyneet. Tuoreesta Opiskelijoiden ja koulutuksen tutkimussäätiö Otuksen tutkimuksesta (2016) käy ilmi, että koulutuksen periytyvyyteen vaikuttavat kotiympäristö ja harrastuneisuuteen kannustaminen. Jos perheellä ei ole varaa mahdollistaa lapselle harrastamista, erot yhteiskunnassa kasvavat yhä.
HS:n toimituspäällikkö Ari Kinnari kirjoitti hyvin harrastamisen kalleudesta (HS Merkintöjä 10.12.). Kinnarin mukaan D-juniorijalkapalloilijan harrastuksiin kuluu selvästi yli 2 000 euroa vuodessa. Salibandyssa summat ovat samanlaisia ja jääkiekossa suurempiakin. Taitoluistelun ja joukkuevoimistelun kustannukset voivat nousta jopa 5 000 euroon vuodessa.
Harrastamisen hinta ei kerta kaikkiaan saa muodostua esteeksi lapsen harrastamiselle.
Harrastamisella on vaikutusta lapsen tulevaisuuteen. On lapsen oikeus saada yhteisöllisiä kokemuksia ja yhtäläisiä mahdollisuuksia kehittää sosiaalisia taitoja. Yhteiskunnan on taattava jokaiselle lapselle mahdollisuus harrastaa, ja harrastamisen kustannuksia on saatava pienennettyä.
Tähän voidaan vaikuttaa monella tapaa. Mallia voidaan ottaa esimerkiksi Juuasta, jossa päiväkoti- ja ala-asteikäiset lapset liikkuvat todella paljon, harrastusmaksut ovat pieniä ja harrastusvuorot järjestetään perheiden kannalta järkeviin kellonaikoihin. Kunnat voivat alentaa harrastusmaksuja tarjoamalla maksuttomia harrastustiloja tai perimällä nuorille harrastuksia järjestäviltä seuroilta ja yhdistyksiltä pienempiä maksuja. Tyhjiä kiinteistöjä on tarjottava kulttuuri-, musiikki- ja liikuntaharrastusten käyttöön.
Yhteiskunnan pitää olla aloitteellisesti luomassa puitteet sille, että jokaisella lapsella olisi aidosti mahdollisuus harrastaa. Viisituhatta euroa vuodessa harrastuksesta on yksinkertaisesti monelle liikaa.
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa 12.12.2016
Artikkelikuva: Markus Spiske / Unsplash
