Pentti Ruuhonen kirjoitti mielipidetekstin (Lapin Kansa, 17.2021), jossa esitteli näkemyksiään Venäjän suhteiden hoitamisesta. Erityistä kummastustani aiheutti kirjoittajan näkemys, jonka mukaan Venäjän demokratiakehitykseen ei pidä ulkopuolisten yrittää vaikuttaa.
Ihmisoikeudet ja demokratia ovat asioita, joiden puolesta pitäisi kaikkien toimia. Oli kyse sitten tilanteesta omassa valtiossa tai muissa valtioissa. Olisi edesvastuutonta ummistaa silmämme muiden valtioiden toiminnan suhteen. Erityisesti sellaisesta kärsisi näiden valtioiden tavalliset kansalaiset, joiden oikeuksia oma valtio loukkaa.
Hallitusohjelma ja Suomen ulkopolitiikan pitkä linja lähtevät siitä, että Suomi edistää ihmisoikeuksien, demokratian, rauhan ja tasa-arvon toteutumista. Suomi puolustaa vankkumattomasti oikeusvaltioperiaatetta eli riippumattomia ja itsenäisiä tuomioistuimia, vallankäyttöä lain puitteissa sekä kansalaisten perusoikeuksien turvaamista.
On päivänselvää, että Venäjän demokratiakehitys on mennyt viime vuosina huonoon suuntaan. Oppositio, vapaa media ja kansalaisjärjestökenttä on pantu ahtaalle. Mieltään ilmaiseviin kansalaisiin kohdistetaan väkivaltaa ja ihmisille jaellaan pitkiä ja perusteettomia vankeustuomioita prosesseissa, jotka ovat täyttä teatteria.
Venäjän instituutiot ovat näennäisen demokraattisia ja maan valtaa pitävät kutsuvatkin poliittista järjestelmäänsä suvereeniksi demokratiaksi. Sanalla “suvereenius” halutaan korostaa sitä, että Venäjä ei toivo muiden valtioiden puuttuvan tilanteeseen Venäjällä. Tälle toiveelle näyttää löytyvän hämmästyttävästi ymmärrystä myös joiltain kirjoittajilta Suomessa.
Pidän ilahduttavana tapaa, jolla pääministeri Sanna Marin (sd.) on osallistunut ulkopoliittiseen keskusteluun. Jos ihmisoikeuksia loukataan, on siihen voitava ottaa kantaa. Kansakunta on aidosti vapaa vain silloin, kun se voi tehdä päätökset itse. EU-jäsenyys on tuonut Suomelle sellaista todellista suvereniteettia, jota kylmän sodan YYA-Suomessa ei ollut.
Mikkel Näkkäläjärvi
kaupunginvaltuutettu (sd.)
Rovaniemi
