Suomi aloittaa kesällä EU:n puheenjohtajamaana. Nyt on loistava tilaisuus ottaa ilmastojohtajuus, sillä maailma kaipaa konkreettisia ratkaisuja ilmastonmuutokseen.
On selvää, että Suomen pitää edistää päästökauppakiintiöiden alentamista tasolle, jolla ilmastonmuutos voidaan saada pysäytettyä alle 1,5 asteeseen. Myös hiilitullit on pidettävä vaihtoehtona, jotta voidaan kannustaa – tai tarvittaessa painostaa – myös muuta maailmaa päästöjen alentamiseen. EU on siihen riittävän suuri toimija.
Nyt on aika myös uusille avauksille. EU:n päästökauppa ei ratkaise kaikkia ongelmia, sillä se ei koske esimerkiksi maataloutta ja liikennettä. Se ei myöskään EU:n ulkopuolisia maita.
Näihin ongelmiin ratkaisun tuo SDP:n kestävän kehityksen verouudistus, jota kutsumme kestävän kehityksen arvonlisäveroksi. Se tarkoittaa, että vähäpäästöisten tuotteiden ja esimerkiksi päästöjä vähentäviin palveluihin kohdistuvat kulutusverot olisivat alempia kuin ilmastoa kuormittavien tuotteiden.
Kulutusverot ovat hyvä työkalu toimiva ruuan päästöjen vähentämiseen, sillä ne kohtelevat tasapuolisesti niin kotimaista kuin ulkomaista tuotantoa. Arvonlisäverotuksen uudistaminen antaa samalla mahdollisuuden kestävästi tuotetun ruuan veronalennuksiin.
Näin pienituloisilla on siihen varaa. Pelkkä haittavero ilman tällaista porkkanaa tarkoittaisi väistämättä ruuan hinnan nousua. Ranskan mellakat ja populistiliikkeiden nousu osoittaa osaltaan, että ilmastonmuutokseen on puututtava niin, että kaikilla on varaa vähäpäästöisiin valintoihin.
Kestävän kehityksen verouudistusta ovat esittäneet niin Maailmanpankki, OECD kuin lukuisat ilmastotutkijat. Viimeksi maanantaina Suomen ympäristökeskus julkaisi raportin, jossa katsottiin, että kotitalouksia tulisi ohjata kulutuksen päästöjen vähentämiseen verotuksella.
Huudosta huolimatta maailmassa ei vielä ole käytössä kokonaisvaltaista kestävän kehityksen veromallia. Edelläkävijälle olisi tilausta, sillä kansainväliset ratkaisut eivät synny tyhjiössä. Esimerkiksi EU:n päästökauppa syntyi vuosituhannen alussa Iso-Britannian kansallisen pilotoinnin kautta.
Pilotoimalla kestävän kehityksen veromallia Suomi voisi kasvattaa ilmastokädenjälkeään omia päästövähennyksiämme suuremmiksi, kun se voitaisiin ottaa osaksi EU:n verouudistuksia.
Maailmalla Suomi tunnetaan hyvän hallinnon mallimaana, jonka sosiaalisia innovaatioita perustuskoulusta äitiyspakkaukseen tullaan katsomaan kaukaa. Miksemme tekisi samaa ilmastopolitiikassa?
Edelläkävijyys on mahdollisuus myös suomalaiselle liiketoiminnalle ja maataloudelle, minkä tunnustivat juuri myös EK ja SAK. Maailmanpankin laskelmat osoittavat, että ilmastotoimet luovat myös työpaikkoja ja kasvua.
