Vastikään uutisoitiin Turun telakalla ilmenneistä ukrainalaisiin työntekijöihin kohdistuneista väärinkäytöksistä, joissa työntekijöille on jätetty maksamatta heille kuuluvia ansioita Teollisuusliiton mukaan jopa kymmenientuhansien eurojen edestä.
Syksyn aikana on uutisoitu myös marja-alaa koskevista oikeudenkäynneistä, joissa Lapin käräjäoikeus määräsi tuomituille yli kolmen vuoden ehdottomat vankeusrangaistukset törkeästä ihmiskaupasta. Tuomiot eivät ole tosin vielä lainvoimaisia. Myös toinen laaja marja-alaa koskeva oikeudenkäynti on yhä käynnissä.
Keskustelu ihmisten kohtelusta työelämässä, työperäisestä hyväksikäytöstä ja ihmiskaupasta sai lisää vauhtia, kun Paavo Teittisen ansiokas kirja, Pitkä vuoro – Kuinka moderni orjuus juurtui Suomeen, julkaistiin. Kirja on karu kuvaus siitä, miten moninaiset kasvot ihmisten kaltoinkohtelulla on Suomessa. Se, että tämä kaikki on mahdollista Suomessa, on meidän kansallinen häpeämme.
Työministeri Matias Marttinen (kok.) reagoi Turun telakan väärinkäytöksiin toteamalla, että alihankintaketjuissa ilmi tulleet laiminlyönnit ovat yksinkertaisesti väärin ja totesi, että työehtoja rikkoville alihankintayrityksille ei ole tilaa suomalaisessa telakkateollisuudessa. Olen tästä samaa mieltä. Kysymys kuitenkin kuuluu, että jäävätkö nämä puheet sanahelinäksi vai onko Orpon hallitus puuttumassa työelämän epäkohtiin lainsäädännöllä?
Työperäinen hyväksikäyttö ja ihmiskauppa ovat niin karmeita ongelmia, ettei niitä voi katsoa sivusta. Tällainen ei kuulu Suomeen ja suomalaisuuteen. Meillä kukaan ei voi ollla lain yläpuolella, mutta ei myöskään lain yläpuolella. Väärin toimivat ihmiset on saatava vastuuseen.
Jotta tähän todellisuuteen saadaan muutosta, on yksinkertaisesti nostettava kiinnijäämisen riskiä ja kiristettävä väärinkäytöksistä annettavia sanktioita. Talousrikollisuus ja työperäinen hyväksikäyttö kulkevat usein käsi kädessä. Sen vuoksi tarvitaan laaja toimenpideohjelma harmaan talouden ja työperäisen hyväksikäytön estämiseksi.
Keskeisiä osia sitä ovat alipalkkauksen kriminalisointi, tilaajavastuun ulottaminen koko alihankintaketjuun sekä riittävien resurssien ohjaaminen harmaan talouden ja työperäisen hyväksikäytön torjuntaan, kuten aluehallintovirastoille, poliisille ja veroviranomaisille. Myös ammattiyhdistysliikkeen toimintaedellytyksiä pitää vahvistaa eri tavoin. On myös arvioitava, että onko Suomen lainsäädäntö ja sanktiot riittävällä tasolla.
Jos tähän työhön ei ryhdytä päättäväisellä ja johdonmukaisella otteella, on täysin varmaa, että mikään ei isossa kuvassa muutu. Työperäinen hyväksikäyttö ja ihmiskauppa eivät lopu Suomesta toivomalla parasta. Orpon hallituksella on nyt raskas vastuu ottaa tämä häpeällinen ilmiö vakavasti ja ryhtyä toimenpiteisiin.
Mikkel Näkkäläjärvi
SDP:n puoluesihteeri
