Saamelaisten totuus- ja sovintokomission loppuraportti julkaistiin Suomen itsenäisyyspäivän alla. Tästä onkin Inarilaisessa kirjoitettu jo hyvin. Kyse ei tosiaan ole mistä tahansa mietinnöstä, vaan historiallisesta työstä, jossa vuosien ajan on selvitetty saamelaisiin kohdistuneita vääryyksiä ja myös nykytilaa koskevia asioita.
Saamelaisten totuus- ja sovintokomissiota voi hyvällä syyllä sanoa yhteiseksi kansalliseksi urakaksi. Onhan tälle työlle antanut tukensa paitsi Saamelaiskäräjät ja kolttien kyläkokous, myös kaikki eduskuntapuolueet. Totuus- ja sovintoprosessia on eri vaiheissa tukenut niin Juha Sipilän (kesk.), Antti Rinteen (sd.), Sanna Marinin (sd.) kuin myös Petteri Orpon (kok.) hallitukset.
Totuus- ja sovintokomission työssä on monta tärkeää ulottuvuutta. Ehkä kaikkein tärkein on se, että lähes 400 saamelaista on päässyt nyt kertomaan kokemuksensa ja ne on saatu dokumentoitua kirjoihin ja kansiin. Ihmisillä on taatusti erilaisia kokemuksia omasta lapsuudestaan ja nuoruudestaan. On tärkeää, että myös niitä vaikeita, jopa traumaattisia kokemuksia on saatu kerrottua ja kirjattua ylös. Vaikka ei itse olisi koskaan saanut osakseen huonoa kohtelua saamelaisuutensa takia tai vaikkapa asuntolakouluissa, ei ole keneltäkään pois se, että hekin saavat äänensä kuuluviin, joiden kokemukset ovat toisenlaisia.
Totuus- ja sovintokomission loppuraportista piirtyy sellainen kuva, että kaikille saamelaisille elämä Utsjoen, Inarin, Enontekiön ja Sodankylän kouluissa ei ollut auvoisaa. Kuulemisista välittyy vahvasti kokemus syvästä yksinäisyydestä, raskaasta ikävästä omia perheitä kohtaan ja siitä, että on vääränlainen, kun puhuu saamen kieliä. Moni pikkulapsi ei nähnyt perheitään viikkoihin tai kuukausiin. Oman äidinkielen puhuminen estettiin opettajien ja asuntolanhoitajien toimesta väkivallalla uhaten ja raakaa väkivaltaa myös käyttäen. Nöyryyttävät rangaistukset olivat osa arkea. Saamelaisiin kohdistettiin myös rotututkimuksia kallonmittauksia myöten.
Näitä asioita kokeneita ihmisiä elää vielä paljon keskuudessamme. Kuitenkin koko ajan vähemmän. Siksi on erityisen arvokasta, että saamelaisten totuus- ja sovintokomission työ saatiin valmiiksi. Moni kertomus olisi jäänyt kuulematta, jos totuus- ja sovintokomissiotyöhön ei olisi ryhdytty.
Historia on hyvä tuntea, mutta sen vangiksi ei pidä jäädä. Saamelaisyhteisön ja myös suomalaisen yhteiskunnan etu on se, että nyt pyritään yhdessä kohti sovintoa. Kaiken työn on tähdättävä siihen, että asiat ovat huomenna paremmin kuin ne ovat tänään.
Seuraavaksi on syytä syventyä huolella totuus- ja sovintokomission loppuraporttiin ja siellä esitettyihin lähes 70 toimenpide-ehdotukseen. Tätä työtä varten on perustettu myös kaikkien eduskuntapuolueiden yhteinen työryhmä. Pääministeri Orpo antoi tämän työryhmän työlle hyvän saatteen todetessaan totuus- ja sovintokomission loppuraportin julkaisun jälkeen, että Suomen valtion on pyydettävä saamelaisilta anteeksi, mutta että ennen anteeksipyyntöä on pohdittava huolella se milloin ja miten anteeksipyyntö toteutetaan, jotta se tapahtuu arvokkaalla tavalla.
Totuus- ja sovintokomission työn jatkoaskeleiden toteuttaminen määrätietoisesti on tärkeä asia. Samalla on tehtävä töitä sen eteen, että aivan kaikilla ihmisillä on pohjoisessa mahdollisuus elää hyvää ja turvallista elämää, oli sitten saamelainen, pohjoisessa kasvanut suomalainen tai muualta tullut ja puhui äidinkielenään mitä kieltä tahansa.
Parempi tulevaisuus rakentuu, kun kaikilla ihmisillä on mahdollisuus elää hyvää elämää. Siinä on avainasemassa se, että ihmisillä on töitä, raha riittää elämiseen, koulut ovat lapsille rauhallisia ja hyviä paikkoja oppia, ja terveydenhuoltoon pääsee ilman tuntikausien ja satojen kilometrien matkustamista. Oleellista on myös, että kansakuntana huolehdimme turvallisuudesta – oli sitten kyse arjen turvallisuudesta, omasta uskottavasta puolustuksesta tai rajojemme turvallisuudesta. Suomen ja suomalaisten turvallisuuden on tultava aina ensin.
Suomen suuri vahvuus näinä epävarmoina aikoinakin on se, että meillä on hieno maa ja hyvinvointiyhteiskunta, joka koetaan laajasti puolustamisen arvoiseksi. Tehdään kaikkemme, jotta mahdollisimman moni kokisi näin tulevaisuudessakin. Senkin takia on tärkeää pyrkiä päättäväisesti vaikeista asioista kohti sovintoa.
Mikkel Näkkäläjärvi
SDP:n puoluesihteeri
