Nostalgia on merkittävä voima politiikassa. Tästä teemasta on kirjoittanut ansiokkaasti Ulkopoliittisen instituutin tutkimusprofessori Antto Vihma kirjassaan Nostalgia: Teoria ja käytäntö.
Nostalgiasta on erilaisia muotoja, joita Vihma esittelee kirjassaan. Entistävässä nostalgiassa muistellaan vanhoja hyviä aikoja ja pyritään palauttamaan ne. Entistävään nostalgiaan sisältyy se, että nykypäivään on tultu väärien ratkaisujen seurauksena. Entistävää nostalgiaa on nähtävissä erityisesti oikeistopopulistien puheissa. Make America Great Again (Trump), Take Back Control (Brexit-kampanja) ja Äänestä Suomi Takaisin (perussuomalaiset) ovat tästä oivallisia esimerkkejä.
Pohdiskelevassa nostalgiassa kaivataan mennyttä, mutta lähdetään siitä, ettei menneeseen ole paluuta sellaisenaan. Entistävästä ja pohdiskelevasta nostalgiasta kirjoittanut kulttuurintutkija Svetlana Boym toteaa, että pohdiskelevassa nostalgiassa olennaista on menneisyyden mahdollisuuksien uudelleen löytäminen.
Entistävän ja pohdiskelevan nostalgian väliin Vihma on määritellyt banaalin nostalgian. Banaalilla nostalgialla Vihma tarkoittaa harmitonta vanhojen muistelua, kuten esimerkiksi nuoruuden lempikappaleiden kuuntelua.
Useimmilla meistä on epäilemättä joitain asioita, jotka nostattavat nostalgisia tuntemuksia pintaan. Minulle nostalgisia tunteita tuo muun muassa käyminen sukuni tärkeissä paikoissa Inarissa, Vaskojoella ja Ounasjoella, jääkiekon pelaaminen Tunturi-Kiekon paidassa Tapaninpäivän otteluissa ja vanhojen valokuvien katseleminen.
Nostalgia on tehokas keino ihmisten tunteiden herättämiseen. Jotta ehdokkaat ja puolueet menestyvät vaaleissa, on kyettävä herättämään ihmisissä kiinnostusta ja tunteita. Tärkeää on myös herättää tunnetta siitä, että ihminen ajatuksineen ja arvoineen on arvostettu sellaisenaan.
Nostalgialla on huono maine siksi, että monelle nostalgia politiikassa symboloi taantumusta, uudistusten vastustamista tai jopa vihan lietsomista erilaisia kansanryhmiä kohtaan. Näihinkin nostalgiaa on käytetty oikeistopopulistien ja -konservatiivien toimesta. Jotkut poliittiset voimat eivät edes pyri siihen, että heidän tarinansa menneestä olisivat totta saati realistisia saavuttaa. Nykypäivänä korostuukin historian tuntemuksen ja sivistyksen merkitys.
Nostalgia ei ole yksinomaan huono asia. Se voi olla myös käyttövoima hyvän luomiseen tai tapa arvostaa mennyttä. Menneissä ajoissa ja nykypäivässä on valtavasti hyvää ja säilyttämisen arvoista. Hyvinvointivaltion rakentaminen, työelämän kehittämisen saavutukset ja Suomen kehittyminen vahvaksi demokratiaksi ovat esimerkkejä arvostamisen arvoisista asioista.
Kun ajamme uudistuksia ja osallistumme julkiseen keskusteluun, on se tärkeää tehdä uutta ja parempaa visioiden, mutta myös mennyttä ja nykyistä arvostaen. Sosialidemokratian on oltava jatkossakin uudistusliike, joka uskoo tiedettä korostavaan ja universaaleja arvoja korostavaan valistuksen projektiin. Samalla on tärkeää kunnioittaa historiaa ja pohtia voisiko menneestä ammentaa jotain tänäkin päivänä.
