Ukrainassa on ollut vuodesta 2014 alkaen käynnissä tosiasiassa sotatila. Kyse ei ole ollut missään vaiheessa sisällissodasta, vaan siitä, että Itä-Ukrainan ns. “kansantasavaltoja” on pidetty pystyssä Venäjän rahoituksella, aseellisella ja muullakin tuella. Sota on ollut jo tähän asti erittäin traaginen ja arviolta 14 000 ihmistä on menehtynyt. Tästä vastuussa on Venäjä ja yhtä lailla Venäjä on vastuullinen, jos tilanne jatkuu samaan tapaan tai jos voimankäyttö lisääntyy yhä.
On hyvä huomata, että Ukrainan sotaan ja Venäjän toimiin liittyy runsaasti asioiden hämärtämistä. Venäjän toimiin kriittisesti suhtautuvia ihmisiä leimataan kevein mielin sotapuhujiksi, Nato-haukoiksi ja milloin miksikin.
Viimeisimmän näytteen tästä antoi Vesa Puuronen (Lapin Kansa 14.2.2022) kirjoittaessaan aiheesta. Silmiinpistävää Puurosen kirjoituksessa on se, että hän on omaksunut Venäjän valtionjohdon kertomuksen väittäessään, että Yhdysvaltain ja Naton johto olisivat antaneet Neuvostoliitolle lupauksen siitä, ettei Nato laajenisi itään. Tämä tulkinta on ollut suosittu Kremlin tulkinnoissa, ei juurikaan muualla.
Kun Naton roolista tältä osin puhutaan, on todettava, että mainittujen “lupauksien” osalta puhuttiin Saksasta, ei koko Itä-Euroopasta. Silloin ei myöskään tiedetty Neuvostoliiton myöhemmästä kaatumisesta saati siitä, että sen jälkimainingeissa itsenäistyneet Viro, Latvia ja Liettua haluaisivat itsenäisinä valtioina hakea Naton jäsenyyttä. Kun asiasta ei tiedetty, ei näillä puheilla voitu mitenkään ajatellakaan sen koskevan esimerkiksi Viroa, Latviaa tai Liettua. Mitään sitovaa sopimusta ei tosiaan ole ja aihetta koskevat keskustelutkin on irrotettu asiayhteydestään.
Mielenkiintoista on myös se, että Venäjä itse on räikeästi rikkonut itse allekirjoittamiaan kirjallisia sopimuksia. Esimerkkinä mainittakoon vuodelta 1994 Ukrainan kanssa sovittu niin sanottu Budapestin muistio, jossa Venäjä sitoutui kunnioittamaan Ukrainan itsenäisyyttä, suvereniteettia ja nykyisiä rajoja. Lisäksi Venäjä sitoutui siihen, ettei käytä Ukrainaa vastaan voimaa tai edes uhkaisi sillä.
Näillä lupauksilla Venäjä on pyyhkinyt pöytää. Sen seurauksena Ukrainassa on menehtynyt vuoden 2014 jälkeen noin 14 000 ihmistä ja sen kansallista suvereniteettia loukataan jatkuvasti.
Sotaa on kutsuttava sodaksi, jos se on sellainen. Näin on Ukrainan tapauksessa. Ukraina kaipaa tässä tilanteessa kaiken mahdollisen tukemme. Uskon, että jos Suomi joutuisi joskus ahtaalle, toivoisimme tukea muualta.
Venäjä toimii jatkuvasti kansainvälisten sopimusten vastaisella tavalla. Erityisesti pienten valtioiden etu on se, että maailmassa määrää säännöt ja laki, ei voima. Tämä on hyvä pitää mielessä Suomessakin.
Mikkel Näkkäläjärvi
