Toukokuun 12. päivä vuonna 2022 jää Suomen historiaan. Se oli hieno päivä, jolloin Suomi otti pitkän askeleen kohti puolustusliitto Naton jäsenyyttä. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja pääministeri Sanna Marin kertoivat yhdessä kantansa Suomen Nato-jäsenyyteen. Ylin valtionjohtomme uskoo, että jäsenyys puolustusliitto Natossa on asia, joka vahvistaa tässä tilanteessa Suomen ja kansalaistemme turvallisuutta. Siihen uskon itsekin.
Harva uskoi alkuvuodesta tai edes 24.2.2022 Venäjän aloittaessa raukkamaisen ja brutaalin suurhyökkäyksensä Ukrainaan, että vain muutama kuukausi myöhemmin olemme tässä tilanteessa Suomessa. En väitä, että itsekään olisin pitkään ajatellut Suomen turvallisuuden takaamisen vaativan jäsenyyttä Natossa. Mutta kun tosiasiat muuttuvat, on aika muuttaa myös johtopäätöksiä. Niin teki moni meistä.
Vahvasta etenemisestä kohti turvallisempaa Suomea käy kiittäminen nopeasti kantaansa muuttanutta Suomen kansaa, mutta myös päättäväisesti ja ripeästi toiminutta Suomen valtiojohtoamme. Valmistelu on ollut hyvää, eduskunta on päässyt perehtymään asioihin riittävästi, mutta päätöksiäkin on kyetty tekemään.
Suomi on ollut läpi historian usein haastavissa turvallisuuspoliittisissa tilanteissa. Presidentti Mauno Koivisto määritteli aikanaan yhdellä sanalla sen, mikä on Suomen ulkopolitiikan idea: Selviytyminen. Selviytymisessä on ollut kyse läpi Suomen historian. Yksi syy sille, että olemme selviytyneet on se, että olemme kyenneet tarvittaessa toimimaan hyvinkin ripeästi ja päättäväisesti turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä.
Vuonna 1917 Suomi irtautui Venäjän ikeestä ja itsenäistyi. Vuonna 1992 vain puoli vuotta Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen pääsimme eroon YYA-sopimuksesta ja vain muutamaa kuukautta myöhemmin haimme jäsenyyttä Euroopan unionissa. Nyt vuonna 2022 Venäjä aloitti suurhyökkäyksensä Ukrainaan helmikuussa ja muutamaa kuukautta myöhemmin Suomi pyrkii päättäväisesti kohti jäsenyyttä puolustusliitto Natossa.
Tämä kyky rohkeaan päätöksentekoon vaikeissa tilanteissa on pelastanut Suomen monelta pahalta. En halua edes kuvitella, missä tilanteessa olisimme ellemme olisi 1992 irtautuneet YYA-sopimuksesta ja pyrkineet päättäväisesti kohti EU-jäsenyyttä.
Tätä kirjoittaessa vaikuttaa siltä, että myös Ruotsi on hakemassa jäsenyyttä Natossa. Se on erinomaisen hyvä ja tärkeä asia, ja vakauttaa koko Pohjolaa. Sen jälkeen kaikki Pohjoismaat ovat jäseniä Natossa ja suunnittelemme yhdessä puolustuksemme koko Pohjolan parhaaksi.
Iso kysymys on se millainen jäsen olisimme Natossa. On hyvä muistaa, että Natossa olemisessa on kyse myös jäsenvaltioiden välisestä keskinäisestä solidaarisuudesta. Jotta saamme tukea, on meidän oltava valmiita antamaan sitä myös itse. Liikaa varaumia ei pidä omatoimisesti jättää jo etukäteen.
