Eduskuntavaalien tulos on vasta selvinnyt, mutta Euroopan parlamentin osalta vaalit ovat vasta edessä. Euroopan parlamentin tasaisesti lisääntynyt päätösvalta on usein suomalaisessa poliittisessa keskustelussa jäänyt pimentoon. Etenkin ilmasto- ja ympäristöasioissa Euroopan parlamentti on Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen saanut runsaasti päätösvaltaa sekä löytänyt Euroopan poliittisessa päätöksenteossa vahvan oman äänen.
Parlamentti tekee ilmastonmuutoksen torjuntaan kriittisesti liittyviä päätöksiä 500 miljoonan ihmisen puolesta ja on viime vuosina systemaattisesti ajanut tiukempaa ilmastolinjaa kuin Euroopan unionin jäsenmaat. Vähättelemättä eduskunnan roolia, Euroopan parlamentti on silti ympäristö- ja ilmastopolitiikan suhteen merkittävin demokraattinen päätöksentekoelin, johon me suomalaiset voimme vaikuttaa. Ei ole samantekevää, ketkä päättäjät parlamentissa istuvat: vasemmalla olevat ryhmät ovat systemaattisesti ajaneet suurempia ja nopeampia päästöjen leikkauksia kuin oikealla olevat.
Ensi kaudella eletään Euroopan – ja ihmiskunnan – kohtalonhetkiä sen suhteen, onko lämpenemisen 1,5 asteeseen rajoittava ilmastopolitiikka mahdollista. Myös kysymykset esimerkiksi uhkaavasti vähenevästä biodiversiteetistä sekä globaali muoviongelma vaativat ratkaisuja. Kevään todelliset ympäristö- ja ilmastovaalit ovatkin vielä käymättä.
Oikeistopopulismin synkkä pilvi leijuu tulevan parlamentin istuntokauden osalta myös edistyksellisen ympäristö- ja ilmastopolitiikan yllä. Parlamentin päätöksenteko ympäristö- ja ilmastopolitiikan suhteen ei saa halvaantua tai jäädä toissijaiseksi. Eurooppaan rakentavasti suhtautuvien puolueiden kesken tarvitaan rohkeutta, yhteistyötä sekä kompromissikykyä, jotta päätöksenteon toimivuus varmistetaan.
Tästä lähtökohdasta aloittaisin oman työsarkani Brysselissä. Euroopan parlamentin jäsenenä ympäristö- ja ilmastopoliittiset kysymykset olisivat ehdottomasti prioriteetteina ajamieni asioiden joukossa. Mielestäni eurooppalaista kiristysvaraa löytyy vielä, sillä kaikki sektorit maataloudesta veropolitiikkaan voidaan sitouttaa nykyistä paremmin ilmastonmuutoksen torjuntaan. Euroopan unionin talousmahti pitää myös valjastaa nykyistä paremmin ilmastonmuutoksen torjuntaan etenkin kauppapolitiikan osalta.
Ensi kaudella parlamenttiin valittujen suomalaisten edustajien on rohkeasti ajettava myös nykyistä radikaalimpia keinoja, kuten eniten saastuttavien tuotteiden hiilitulleja tai EU:n laajuista lentoveroa, jos ilmastotavoitteiden saavuttaminen ei muuten ole mahdollista. Kaikessa päätöksenteossa on kuitenkin huomioitava myös keinojen oikeudenmukaisuus ja pidettävä kaikki Euroopan kansalaiset mukana, jotta voimme ratkaista aikamme kohtalonkysymyksen kestävästi.
