Suomen koulutustason nousu on pysähtynyt, kertoo OECD:n 24.11.2015 julkaistu raportti. Suomea korkeampi koulutustaso on muun muassa Sloveniassa, Portugalissa ja Puolassa. Kouluissa ryhmäkoot kasvavat ja Suomen sijoitus PISA-testeissä heikkenee. Samaan aikaan hallitus runnoo läpi suuria koulutussäästöjä. Tässä ei ole mitään järkeä. Heikossa taloudellisessa tilanteessa huonoin mahdollinen leikkauskohde on koulutus ja osaaminen.
Viime viikolla yliopistojen henkilöstöjärjestöt ja Suomen Ylioppilaskuntien liitto SYL ilmoittivat vastustavansa koulutusleikkauksia ja haluavansa sen sijaan tulevaisuuspaketin. Järjestöt muistuttavat siitä tosiasiasta, mistä entinen valtiosihteeri Raimo Sailaskin muistutti aiemmin syksyllä Politiikkaradiossa: 90-luvun lamassa tehtiin suuria leikkauksia, mutta korkeakoulutukseen ja tieteeseen ei koskettu – päinvastoin, silloin tehtiin panostuksia tulevaisuuteen. 90-luvun lamasta myös noustiin. Koulutusleikkausten tie on hitaan kuihtumisen tie.
Olen seurannut huolella poliittista keskustelua, jossa toistellaan vaihtoehdottomuuden mantraa. Se ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa, ettei meillä olisi vaihtoehtoja. Jos valtiolla on varaa keventää autoveroa 200 miljoonalla eurolla, on taatusti varaa jättää kurjistamatta koulutusta. Poliittisia päätöksiä tekevät ihmiset eikä mitään ylhäältä sanelevaa voimaa ole, joka pakottaisi leikkaamaan nimenomaan koulutuksesta. Päätökset ovat aina arvovalintoja ja pääministeri Sipilän johtama perusporvarihallitus on valintansa tehnyt.
On ollut arvoton näytelmä kuunnella opetusministeri Grahn-Laasosen puheita siitä miten Suomi tulee pärjäämään kansainvälisessä kilpailussa huippuosaamisella. Näin toki on, mutta sillä on kovin vähän tekemistä sen arjen kanssa, missä yliopistot ja ammattikorkeakoulut tänään painivat. Puheiden ja tekojen ristiriita on ollut ennennäkemättömän kokoinen.
Hallituksella on onneksi vielä mahdollisuus korjata tekemiään päätöksiä. Tähän asti pääministeri Sipilä on esiintynyt järkähtämättömänä koulutusleikkausten suhteen, vaikka lukuisista muista esityksistä on pystytty joustamaan. Näinä vaikeina aikoina kaivataan viisautta myöntää olleensa väärässä ja perua tehdyt päätökset jos ne ovat olleet huonoja. Toivottavasti hallitus ottaa vakavasti yliopistojen henkilökunnan ja opiskelijoiden viestin. Ainoa paikka, jossa menestys tulee ennen osaamista, on sanakirja. Koulutusleikkaukset on peruttava. Tulevaisuuden ja Suomen vuoksi.
