Työttömyys on Suomessa huolestuttavan korkealla, lähes joka kymmenes halukas on jo vailla töitä eikä tätä olla saatu korjattua, vaikka eläköitymisvauhti on suurta. Etenkin nuorten kohdalla työttömyys on huolestuttavaa ja marraskuussa 2015 nuorisotyöttömyys olikin jo 17,5 %. Myös pitkäaikaistyöttömiä on yhä enemmän, yli vuoden työttömänä olleiden määrä on kasvanut edellisvuodesta 21,1 %. Lapissa nämä luvut ovat vielä muuta maata suurempia. “Kyllä töitä tekevälle riittää”, ei pidä paikkaansa eikä siten ihmisiä pidä syyllistää työttömyydestä.
Työttömyydestä keskustellessa törmään huolestuttavan usein niihin väittämiin, että työttömyys on aina ihmisen oma vika, laiskuutta tai mukavuudenhalua, jonka takia ei oteta vastaan raskaampia hommia. Epäilemättä työn vieroksujiakin löytyy, mutta en usko, että moni haluaa ehdoin tahdoin pysytellä pitkään vaikkapa noin 700 euron työmarkkinatuella, josta maksetaan 20 %:n vero. Työttömyys on mitä suurimmissa määrin yhteiskunnan ongelma, joka ratkeaa pitkälti sillä, että saadaan talous kasvuun, investointeja liikkeelle ja tehdään työllistäminen kannattavammaksi siirtämällä työnantajamaksuja osittain työntekijöille, kuten SAK aiemmin ehdotti. Toivon, että näitä tavoitteita tukeva yhteiskuntasopimus syntyy.
Yhteiskuntasopimuksen lisäksi pitäisi ajatella nyt sitä, miten mahdollisimman moni työttömänä olevista nuorista saataisiin työn, opiskelujen tai muun mielekkään tekemisen pariin. Esimerkiksi etsivä nuorisotyö on aikaisemmin tavoittanut vuosittain 20 000 nuorta ja nyt siihen kohdistuu suuria leikkauksia. Edellinen hallitus aloitti nuorisotakuun, joka ei vielä toiminut odotetusti, mutta ei se kai leikkaamalla paranekaan. Jos jokin ei toimi, se pitää korjata eikä heittää pois.
Erityisesti minua on poliittisessa keskustelussa pitkään kummastuttanut se, että nuorempia sukupolvia käytetään keppihevosena sille, että halutaan säästää erilaisista asioista kuten sosiaali- ja terveyspalveluista, päivähoidosta, opintotuesta ja koulutuksesta, vetoamalla siihen, ettei nuorilla haluta jättää velkataakkaa. Enemmän olen huolissani siitä, että nuorille jätetään pitkäaikaistyöttömyys, tuhottu ympäristö, heikennetty hyvinvointivaltio ja suuret sosiaaliset ongelmat.
Kirjoitus on julkaistu Uusi Rovaniemi -lehdessä 25.1.2016
