Minulla on ollut aina positiivinen suhtautuminen liikuntaan. Lapsena ja nuorena harrastin liikuntaa monipuolisesti, ja erityisesti jääkiekko ja Tunturi-Kiekko olivat minulle tärkeitä. Myöhemmin olen pelannut salibandya 4- ja 5-divisioonassa Ylläksen Nousun, Rovaniemen korkeakouluopiskelijoiden ja Santa’s Unitedin III-joukkueen riveissä. Olen juossut kaksi maratonia ja lapsena tuli tietysti myös hiihdettyä paljon Inarissa Juutuanvaaran laduilla. Ja paljon muuta.
Ymmärrän hyvin, että kaikilla tilanne ei ole tämä. Kokemukset kouluaikojen liikuntatunneista eivät ole välttämättä innostaneet jokaista liikkumaan, vaan on voinut käydä päinvastoin. Etenkään syrjäisemmillä seuduilla harrastusmahdollisuudet eivät ole aina erityisen monipuolisia. Monella ihmisellä harrastukseen ei ole mahdollisuuksia myöskään siksi, että raha on tiukassa ja harrastamisen kustannukset ovat nousseet monilta osin jo kohtuuttomiksi.
Mielestäni on ensiarvoisen tärkeää edistää sitä, että jokaisella olisi mahdollisuus harrastaa. Tämä koskee muutakin harrastamista kuin liikuntaa, eikä liikunta ole ainoa hyvä tapa harrastaa. Pidän kuitenkin todella tärkeänä sitä, että edistämme yhteiskunnassa sitä, että mahdollisimman monella olisi jokin liikunnallinen harrastus ja mahdollisimman monelle olisi syntynyt lapsuudessa myönteinen suhde liikuntaan.
Se vaatii erilaisia toimia. Jokaisen ihmisen kohdalla se ei tarkoita sitä, että pitää aloittaa uusi harrastus ja sitoutua siihen. On hyvä muistaa, että kevyen liikenteen väylät ovat kaikkein suosituin ja käytetyin liikuntapaikka. Niiden fiksulla rakentamisella ja niiden kunnossapidosta huolehtimalla edistetään tavallisten ihmisten arjessa tapahtuvaa liikuntaa.
Myös lähiluonnossa liikkuminen on monelle tärkeää ja COVID-19-pandemian myötä ulkoilun suosio on kasvussa. Pidetään siis huolta myös lähiluonnostamme sekä siitä, että lähiluonnosta löytyy selkeästi merkittyjä ulkoilureittejä.
Oma ja erittäin tärkeä osansa on sillä, että liikuntapaikat, kuten liikuntahallit ovat kunnossa ja niitä on riittävästi. Samoin kuin sillä, että urheiluseuroilla on hyvät puitteet toimia. Seurat ovat kuitenkin ne tahot, jotka pääasiassa järjestävät ihmisille ohjattua toimintaa. Tässä yhteydessä onkin hyvä todeta, että seurat toimivat pitkälti vapaaehtoisten voimin eikä seurat pyörisi ilman ihmisiä, jotka käyttävät liikunnan parissa omaa aikaansa muiden hyväksi. Hatunnosto siitä!
Myös vanhemmilla on erittäin keskeinen rooli sen suhteen, että onko lapsilla mahdollisuuksia harrastaa ja millainen suhde liikuntaan syntyy. Vanhemmat rahoittavat lasten ja nuorten harrastamisen, kuljettavat harjoituksiin ja reissuille tarpeen niin vaatiessa ja osallistuvat monenlaisiin talkoisiin ja vapaaehtoistöihin. Tämä valtava määrä vapaaehtoista työtä ansaitsee meidän kaikkien kunnioituksen.
Liikunnan edistäminen vaatii kokonaisvaltaista ja pitkäjänteistä työtä. Erityisen tärkeää on se, että arkiliikunnan puitteet ovat kunnossa, harrastusmahdollisuuksia on, urheiluseuroilla on puitteet toimia ja harrastusmaksuja saadaan alennettua yhdessä. Jos liikunnallisen elämäntavan edistämisessä onnistutaan, sen hyödyt tuskin kaipaavat enää perusteluja. Niin selvää on, että liikunnasta hyötyy sekä liikuntaa harrastava ihminen itse, että koko yhteiskunta. Kääritään hihat ja tehdään kaikkemme, jotta Suomeen saadaan lisää liikettä!
