Uunituore hallitusohjelma on kylmäävää luettavaa. Julkiselle taloudelle tehtiin 10 miljardin ohjelma: 4 miljardia euroa leikkauksia, 4 miljardia euroa rakenteellisia uudistuksia ja 2 miljardia euroa muita työllisyyttä lisääviä toimia. Edellisestä lamasta ei ole ilmeisesti opittu mitään: todella kovalla säästämisellä lamaa ainoastaan syvennettiin ja pidennettiin.
Vaalien alla kaikki puolueet tuntuivat olevan yhtä mieltä siitä, että Suomi nousee koulutuksella ja osaamisella ja uutta kasvua tarvitaan. Hallitusohjelmassa totuus olikin sitten vallan toinen. Koulutuksesta leikataan 600 miljoonaa euroa, opintotuesta 150 miljoonaa euroa, opintotuki-indeksi poistetaan ja opintotukikuukausia vähennetään. Näiden päätöksien myötä juhlapuheet koulutuksen ja osaamisen parantamisesta voidaan vetää vessanpöntöstä alas.
Ei tarvitse olla kummoinen ennustaja, että voi sanoa näiden päätösten pidentävän opintoaikoja ja lisäävän opiskelijoiden toimeentulon vaikeuksia ja sosiaalisia ongelmia. On käsittämätöntä, että sitä porukka rangaistaan, jonka pitäisi pystyä rakentamaan Suomen tulevaisuutta.
Säästäminen on vaikea laji, mutta väitän, että sellaisia säästöjä olisi pystytty tekemään, jotka eivät olisi vahingoittaneet hyvinvointiyhteiskuntaa ja Suomen tulevaisuutta yhtä paljon. Koulutuksen sijaan säästöt olisi voitu raapia kasaan leikkaamalla ympäristölle haitallisia tukia, luopumalla omistusasumisen korkovähennysoikeudesta, asettamalla kaivosvero ja kiristämällä turpeen verotusta. Politiikka on tahdon asia, sanoi jo Olof Palme aikanaan. Nyt se nähtiin jälleen.
Tähän loppuun on todettava tosiasia. Keskusta ja Kokoomus lupasivat ennen vaaleja, että koulutuksesta ei leikata. Nämä lupaukset petettiin nyt ja opiskelijaa lyödään kuin vierasta sikaa. Tuleva pääministeri Sipilä kutsui tiedotustilaisuuden aluksi kaikki mukaan yhteisiin talkoisiin, mutta siltä näyttää, että näiden talkoiden kovimmat puurtajat ovat jälleen opiskelijat.
