Luin joululomalla hyvin vaikuttavan Natsi-Saksan propagandaministerin Joseph Goebbelsin sihteeristä Brunhilde Pomselista kertovan kirjan nimeltä Sihteeri. Kirja pohjautuu vuonna 2015 julkaistuun dokumenttielokuvaan nimeltä Ein deutches Leben ja kertoo siitä, miten tavallinen saksalainen nuori nainen päätyi työskentelemään Natsi-Saksan hirmuhallinnolle, vaikka hän ei omien sanojensa mukaan ollut koskaan kiinnostunut politiikasta eikä uskonut natsien aatteeseen.
Tällaisia tarinoita riittää. Yksi selittää asiaa sillä, että oli nuori eikä ymmärtänyt mistä todellisuudessa oli kyse, toinen halusi turvata oman työpaikkansa ja urakehityksensä ja kolmas ei uskaltanut olla menemättä mukaan. Syitä on epäilemättä monia ja usein taustalla on monen asian summa. Tuollaisessa tilanteessa voi olla myös helppoa vain sulkea silmänsä ja esittää, ettei tiedä mitä tapahtuu. Yhteistä monelle tarinalle on se, että niissä ihmiset ovat kyynisiä ja välinpitämättömiä, eivät toiveikkaita tulevasta tai aidosti osallisia yhteiskunnassa. Tällaisia valintoja ei pidä tietenkään oikeuttaa millään, mutta asioiden syitä on ymmärrettävä, jotta voimme estää autoritääristen hallitsijoiden nousun ja yhteiskuntien luisumisen totalitarismiin.
Se on nimittäin asia, josta kannattaa olla kiinnostunut tänäkin päivänä. Vaikka Suomi on maailman demokraattisimpia maita ja Euroopassa on menty toisen maailmansodan jälkeen valtavasti eteenpäin, emme voi tuudittautua siihen, että kehitys etenee aina vain parempaan. Euroopan unionia haastetaan nyt sisältä päin: demokratialle ja kansalaisten vapauksille on tehnyt vakavaa vahinkoa niin Unkarin, Puolan kuin Romaniankin hallinnot. Erilaiset epädemokraattiset voimat pyrkivät valtaamaan lisää alaa ja kevään eurovaaleissa tullaan käymään kamppailua siitä miltä arvopohjalta Eurooppaa jatkossa viedään eteenpäin.
Kuinka voittaa kyynisyys, joka lannistaa ihmiset sen edessä, ettei maailman isoja kysymyksiä kyetä ratkaisemaan? Kuinka kamppailla sitä välinpitämättömyyttä vastaan, joka on ennenkin saanut hyvätkin ihmiset sulkemaan silmänsä pahalta? Näihin kysymyksiin meidän on kyettävä löytämään vastauksia. On pystyttävä kuvaamaan ihmisille tulevaisuuden maailma, joka on nykyistä parempi, mutta myös saatava ihmiset puolustamaan niitä asioita, jotka ovat puolustamisen arvoisia. Demokratiaa ja ihmisoikeuksia puolustavien on voitettava kamppailu välinpitämättömyyttä vastaan.
Edmund Burke sanoi aikanaan: “Paha saa vallan, koska hyvät ihmiset eivät tee mitään.” Nämä sanat kannattaa pitää mielessä tänäkin päivänä, jotta tulevat sukupolvet voivat elää maailmassa, jossa ihmiset ovat vapaita elämään merkityksellistä ja hyvää elämää ilman pelkoa.
Kirjoitus julkaistiin Demokraatissa 10.1.2019
